STRESSISTÄ

Stressissä henkinen joustavuus heikkenee. Mielen kirkkaus katoaa. Se on kokemuksena yhtä vanha kuin ihminen itse. Stressi on fyysinen tai psyykkinen rasitus ja sen aiheuttama elimistön reaktio. Stressi voi ilmetä millä elämän alueella tahansa. Ihmisten stressin sieto on yksilöllistä.

Myönteisestä, sopivan kokoisesta stressistä tulee ”potkua” elämään. Sopiva vire saa yksilön toimet rullaamaan hyvällä tavalla. Lyhytkestoinen rajallinen stressitilanne voi jopa lisätä ihmisen toimintakykyä.

Usein stressi hiipii elämään pikku hiljaa, huomaamatta. Tunnollinen ja kiltti tekee kaiken hyvin. Pinnan kiristyminen, kärttyisyys ja asioiden unohtelut voivat olla ensimmäisiä signaaleja stressitilasta.

Pitkittyessään se sitoo mielen, imee voimat, vie innon ja hyydyttää hymyn. Keho ei pääse lepoon. Elimistön toiminta joutuu epätasapainoon. Mielen ja kehon yhteys häiriintyy. Alkaa ilmetä haittavaikutuksia mm. sydän- ja rintakipuja, hengästymistä, huimausta, vatsantoiminnan häiriöitä, pää- ja selkäsärkyä, paniikkioireita ja ylihengittämistä.

Toisinaan elämä antaa ihmiselle useita kriisi- ja murrosaikoja yhtaikaa. Tällöin henkinen kuorma saattaa olla jopa ylipääsemätön. Elämän murrokset sekä ihmisen terveys liittyvät toisiinsa.

Onnelliset tapahtumat aiheuttavat samat keholliset reaktiot kuin menetykset. Elimistön kannalta samanlaisia ovat lottovoitto ja kodin tuhoutuminen tulipalossa. Useat suuret stressitilanteet altistavat ihmistä masennukselle sekä vakaville sairauksille.

Lääkärin vastaanotolle suurin osa kävijöistä tulee stressi oireiden johdosta. Työelämän kasvaneet vaatimukset aiheuttavat stressiperäisiä sairauksia sekä uupumusta. Tämän seurauksena ihmisen elämänvaisto heikkenee.