VUOROVAIKUTUKSESTA

Kykymme vuorovaikutukseen ei ole itsestään selvä

Rakentava vuorovaikutus antaa hyvät eväät kehittyä ihmisenä. Rakentamaton vuorovaikutus tuhoaa kehittymisen mahdollisuudet ja tekee elämän raskaaksi kokea.

Toimiva vuorovaikutus on kaksisuuntaista siksi on oltava elävässä kosketuksessa itseensä. Itseymmärrys on kosketusta omaan mieleensä ja kehonsa reaktioihin.

Tämä edellyttää kykyä tehdä havaintoja omasta psyykestä; ajatuksistaan, tunteistaan, pyrkimyksistään, tekojensa vaikuttimista, ja reaktioidensa syistä. Mikä minussa saa minut reagoimaan näin? Itsetutkistelun edellytyksenä on myös kyky hiljentyä, rentoutua ja keskittyä.

Liiallinen, pitkäkestoinen stressi hämmentää mielen ja katkaisee kontaktin itseen. Voimavarat fyysisesti ja henkisesti ylittävät kokemukset ja tilanteet heikentävät ajatusten ja tunteiden yhteyttä. Kipu sitoo mielemme. Ajatukset kipittävät samaa uraa.

Pahimmillaan ylikuormittunut mieli voi ohittaa tai jopa kieltää oman ruumiin reaktioita. Näin elävä yhteys omiin ruumiillisiin kokemuksiin ja tunteisiin jää puutteelliseksi tai voi katketa jopa kokonaan. Vähitellen ihminen eksyy oman kehonsa yhteydestä. Mahdollisuus todelliseen voimaa antavaan yhteyteen rajoittuu.

Itsetuntemuksen esteenä voi olla myös harjaantumattomuus kuunnella sisäisiä kokemuksiaan. Kiltteyteen kasvanut on tottunut ohjautumaan ulkoa päin. Oma todellinen itseys jää etäiseksi. Kontaktia omaan sisimpään voi oppia vaalimaan. Itsetuntemuksen oppiminen herättää elinvoiman.

Väkivaltaisessa vuorovaikutuksessa on pyrkimyksenä hallita toisen tilannetta ja jopa toisen kokemuksia. Uhrilta viedään tila olla ja kokea, hänen todellisuuttaan kyseenalaistetaan ja hän joutuu usein monenlaisen manipuloinnin kohteeksi.

Fyysinen tai henkinen väkivalta mm. hylkääminen ja mitätöinti, tuhoavat tehokkaasti elämisen mahdollisuuksia.

Rakentava vuorovaikutus mahdollistaa kosketuksen saamista toiseen. Ymmärtämys on sitä että tajuat toisen kokemuset, se on käytännön empatiaa. Ymmärtäminen eli tapamme tulkita asioita ja antaa niille henkilökohtainen merkitys, on yksilöllinen.

Omaa yksilöllistä kokemustamme hyödyntäen voimme eläytyä toisen kokemukseen. Ymmärtämystään voi oppia sanallistamaan jolloin yhteyden silta tulee näkyväksi. Tällöin levollisesti itsessämme ollen voimme tarjota toiselle tilan, jossa hänen kokemuksensa tulee kuulluksi.

Väärinymmärryksiä sattuu hyvissäkin suhteissa. Näissä riitakin on yhteyden etsimisen keino. Tärkeä on lupa olla rehellinen ja mahdollisuus ilmaista kaikkia tunteita.

Tasavertaisina erimielisyydestä etsitään yhteinen luova ratkaisu joka vie tilannetta eteenpäin. Aito välittäminen ilmenee leikillisyytenä, viihtymisenä ja uskalluksena hiljaisuuteen. Huolenpidon henki luo iloa ja kiitollisuutta suhteesta.